Haisunäätä pähkinänkuoressa

Haisunäätä eli juovaskunkki on varsin uusi tulokas suomalaisessa lemmikkiharrastuksessa. Sen sijaan lajin alkuperämaassa Yhdysvalloissa niitä on pidetty lemmikkinä jo pitkään, ja Euroopassa ne ovat lemmikkinä yleisempiä Saksassa ja Englannissa. Suomessa olevissa skunkeissa on sekä Saksasta tuotuja että Suomessa syntyneitä yksilöitä. 1.1.2016 tuli voimaan vieraslajiasetus, joka kieltää tällähetkellä haisunäätien myymisen ja lisäännyttämisen Suomessa ja maahantuonnin Suomeen.

Elintavat:
Haisunäätä elää lemmikkinä yleensä noin 7-10 vuotta. Se ei tarvitse seurakseen lajitoveria, eivätkä aikuiset urokset välttämättä tule edes toimeen keskenään. Sen sijaan uros-naarasparit ovat tavanomaisempia harrastajilla jotka haluavat kotiinsa useamman karvapäärynän. Muiden vapaana elävien lemmikkien, kuten kissojen, koirien ja frettien kanssa haisunäätä tulee yleensä toimeen, etenkin jos se on saanut totutella niihin pennusta asti. Haisunäätä on lajina hämäräaktiivinen, ja se nukkuukin yleensä sen ajan kun omistaja on poissa koulun tai työn takia. Omistajaansa kohtaan haisunäätä on kuitenkin seurallinen, ja oppii monesti tulemaan tuttua ihmistä ovelle vastaan – usein kuitenkin namit taka-ajatuksena. Moni haisunäätä nauttii kuitenkin myös sylittelystä, ja käpertyy mielellään kainaloon nukkumaan kunhan ihminen on tuttu. Vieraita kohtaan haisunäädät voivat olla varautuneita ja hakeutua mieluummin omiin oloihinsa huomion keskipisteeksi pyrkimisen sijaan. Mikäli kotona asuu useampia henkilöitä, haisunäätä voi valita omat suosikkinsa myös perheen sisällä ja hakeutua ensisijaisesti aina suosikkinsa seuraan.

Ravinto:

Haisunäädät ovat kaikkiruokaisia, ja niille kelpaavatkin niin erilaiset koirien ja kissojen raakaruuat kuin tavallisesta kotikeittiöstä löytyvät marjat, vihannekset, hedelmät, sienet ja munat, joita voi vielä täydentää muun muassa hyönteisillä, hedelmäsoseilla ja kissojen ja koirien valmisruuilla. Haisunäädät tarvitsevat ravinnostaan myös tauriinia, jota ne saavat esimerkiksi sisäelimistä ja kissoille suunnatuista ravintolisistä. Haisunäädät ovat usein hyvin ahneita, ja lihovat helposti. Tätä voi ehkäistä jakamalla ruuan pienempiin annoksiin, ja tarjoamalla niitä esimerkiksi aktivointipeleistä tai piilottamalla ympäri asuntoa. Tällöin haisunäätä pääsee myös toteuttamaan luontaista tarvettaan ruuanetsintään, jossa haisunäädät ovatkin erittäin taitavia. Myös elävät ruokahyönteiset, kuten torakat, ovat hyvää luontaista aktivointia haisunäädille. Haisunäädät ovat varsin ketteriä käyttämään pitkiä etukynsiään ja voivat oppia avaamaan niiden avulla niin keittiön alakaapit kuin jääkaapin/pakastimenkin. Niinpä ruokatavarat kannattaa asunnossa sijoittaa aina haisunäädän ulottumattomiin. Pakastimen oven voi varmistaa esimerkiksi lapsilukolla. Haisunäädät voivat myös jemmata osan ruuista esimerkiksi sohvan alle myöhempää syömistä varten - tai toivoessaan kuppiin ilmestyvän jotain parempaa inhokkien kadottua. Jemmapaikatkin kannattaa siis välillä varuiksi tarkistaa, ettei mitään jää nurkkiin pilaantumaan.

Aktivointi:
Ruuan ohella haisunäätää voi aktivoida esimerkiksi ulkoiluttamalla silloin kun ulkona on riittävän
lämmin, sekä erilaisilla kissanleluilla. Ulkona haisunäätää voi kuljettaa valjaissa, tai sille voi tehdä tukevan ulkoaitauksen. Valjaissa skunkki oppii parhaimmillaan koiranveroiseksi lenkkeilijäksi, joka osaa kiertää tolpat samalta puolelta omistajansa kanssa ja kävellä tien reunassa. Joinain päivinä lenkit ovat kuitenkin kissamaisempia, ja saattavat sisältää myös paljon yhden ja saman kohdan tutkailua, jos skunkki niin päättää. Tällaisia huippumielenkiintoisia paikkoja voivat olla esimerkiksi lehtikompostorit, joista löytyy paljon erilaisia hyönteisiä ruokavalion täydennykseksi. Haisunäädällä aktiivisin aika sijoittuu keväästä syksyyn ja illasta aamuyöhön. Talvisin haisunäädät nukkuvat selvästi enemmän kuin muina vuodenaikoina, eivätkä ne kylmänarkoina kaipaa silloin myöskään ulos. Kissanleluista suurimman suosion ovat saavuttaneet meillä erilaiset huiskut ja pojan ollessa pentu se piti myös erilaisista vinkuvista leluhiiristä ja palloista.

Käyttäytyminen:
Haisunäätä on elekieleltään erittäin ilmeikäs, ja se ilmaisee itseään muun muassa häntänsä asennoilla, tömisyttämällä tassujaan ja ominaishajullaan. Normaalioloissa haisunäädän ominaishaju ei ole kuitenkaan voimakkaampi kuin koiralla tai kissalla. Kokiessaan olonsa äärimmäisen uhatuksi, haisunäätä voi myös suihkauttaa. Lemmikkioloissa tämä on kuitenkin harvinaista, sillä haisunäädät ovat varsin sopeutuvaisia otuksia, eivätkä arkielämän harmistukset ole yleensä  riittävä syy viimeisen puolustautumiskeinon käyttöönottoon. Joissain maissa haisunäädiltä poistetaan kuitenkin hajurauhaset rutiininomaisesti jo niiden ollessa pentuja. Suomessa tämä on kuitenkin laissa kiellettyä. Haisunäädät voivat myös äännellä, mutta aikuisen haisunäädän ääntely on hyvin harvinaista, etenkin jos se elää ainoana haisunäätänä. Haisunäädän ääntely muistuttaa hieman pienten porsaiden kiljahtelua ja röhkimistä.

Haisunäädät pitävät usein erilaisista koloista ja niille sopiva petivaihtoehto onkin esimerkiksi kissoille suunniteltu makuupussin mallinen peti. Hyviä koloja voi toki löytyä asunnosta jo valmiina, ja haisunäätä voikin löytyä nukkumasta välillä myös peiton alta tai keittiön allaskaapista. Haisunäädän pitkät etukynnet on suunniteltu kaivamiseen, ja tähän olisikin hyvä tarjota haisunäädälle mahdollisuuksia. Kaikki yksilöt eivät kuitenkaan kiinnostu sisälle laitetuista kaivelulaatikoista, vaan voivat toteuttaa tätä käyttäytymismalliaan mieluummin ulkona ulkotarhassa tai lenkeillä, jossa kaivuukohteiksi pystyy valitsemaan hyviä ötökkäapajia, kuten lahokantoja ja muurahaispesiä.





Haasteet:
Eksoottisten lemmikkien pitoon liittyy toki myös omia haasteitaan, kuten sopivan eläinlääkärin
löytäminen. Haisunäädät ovat Suomessa vielä niin uusi laji, ettei monellakaan eläinlääkärillä ole kokemusta niiden hoidosta. Tässä kohtaa onneksi auttaa lajin pitkä lemmikkihistoria muissa maissa, minkä myötä tietoa on kyllä saatavilla, kunhan löytää eksoottisia hoitavan eläinlääkärin jolla on kiinnostusta perehtyä uuteen lajiin. Tällöin esimerkiksi eri lääkeaineiden sopivuuden tarkistus hoituu eläinlääkärin toimesta, eikä omistajan tarvitse tuskailla lääkeaineiden eri kauppanimien kanssa ulkomaalaisia foorumeita lukiessaan. Vielä enemmän asiaa auttaa kuitenkin se fakta, että pohjimmiltaan haisunäätä on n. 3-5 kg painava nisäkäs, kuten kissat ja pienet koirat. Monessa tapauksessa haisunäätä on siis potilaana vähemmän eksottinen mitä esimerkiksi viljakäärme tai undulaatti, joilla fysiologia poikkeaa enemmän näistä yleisemmistä tapauksista. Yleisesti ottaen haisunäädät ovat kyllä varsin terveitä, mutta koirien, kissojen ja frettien tavoin nekin on hyvä esimerkiksi rokottaa ja madottaa säännöllisesti. Haisunäätien tyypillisimpiin terveysongelmiin kuuluu ylipaino, jonka lisäksi haisunäädillä on tavattu myös peräsuolen esiinluiskahduksia, rauhasongelmia ja osteoporoosia.

Hankkiminen:
Uusien lemmikkiyksilöiden hankkiminen ei ole tällähetkellä mahdollista.1.1.2016 voimaan tulleen uuden vieraslajiasetuksen myötä ainoat luvalliset lemmikkihaisunäädät ovat ne jotka on hankittu ennen lakimuutosta. Ennen lakimuutosta hankittujen kodinvaihto on lain puitteissa mahdollista, jolloin uuden omistajan on sitouduttava varmistamaan, että hänen hankkimansa yksilö ei pääse lisääntymään tai karkaamaan luontoon. Kodinvaihtajia ei kuitenkaan juurikaan liiku.